Kun pienen lapsen turva horjuu- Miten se näkyy arjessa ja osallisuudessa?

Kiintymyssuhteet 

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen (2018, 46-47) kuvaa teoksessaan Kiintymyssuhteet elämänkaaressa, miten turvallinen kiintymyssuhde toimii lapsen sisäisenä turvaverkkona. Kun aikuinen vastaa lapsen hätään ennakoivasti ja lämpimästi, lapsi oppii luottamaan siihen, että maailma on turvallinen paikka ja apua on saatavilla. 

Jos lapsen turva horjuu toistuvasti laiminlyönnin, arvaamattomuuden tai turvattomuuden takia, lapsen kehitys suuntautuu selviytymiseen. Varhaislapsuuden pitkittynyt stressitila vaikuttaa haitallisesti aivojen tunnesäätelyjärjestelmään (Lehtola ym. 2016, 15). Lapsi, joka joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan, ei kykene suuntaamaan energiaansa leikkiin tai sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Osallisuus vaikeutuu. Lapsi saattaa vetäytyä ryhmästä tai reagoida tilanteisiin aggressiivisesti, mikä valitettavan usein johtaa siihen, että lapsi jää ryhmän ulkopuolelle.  

Osallisuus rakentuu arjen pienissä hetkissä 

Pienen lapsen kohdalla osallisuus ei tarkoita suuria neuvotteluja, vaan se tuntuu ja rakentuu tavallisessa arjessa. Lastensuojelun Keskusliiton (2025) osallisuustyökalussa muistutetaan, että päätöksiä tulisi pyrkiä tekemään arjessa yhdessä neuvotellen, antaen lapselle tilaa ilmaista näkemyksensä. Osallisuus onkin perustavanlaatuista kokemusta siitä, että tulee nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. 

Kun lapsen turvallisuudentunne on järkkynyt, kynnys liittyä mukaan toimintaan tai ilmaista omia tarpeitaan on korkea. Silloin ammattilaisen ja lähiympäristön aikuisten tehtävänä on luoda pysähtymisen ja läsnäolon tiloja. Osallisuus vahvistuu, kun lapselle annetaan aikaa, häntä kuunnellaan ja hänen “viesteihinsä” vastataan lempeästi. Lopulta osallisuus ja turvallisuus kietoutuvat tiiviisti yhteen: turvassa oleva lapsi uskaltaa tutkia maailmaa, ja arvostetuksi tulemisen kokemus korjaa horjutettua luottamusta. 

Lopuksi 

Lapsen osallisuus alkaa siitä, että lapsi saa olla turvassa. Meidän sosiaalialan ammattilaisten tehtävänä on tunnistaa ne hetket, kun lapsen turva horjuu. Voimme olla se turvallinen aikuinen, johon lapsi voi luottaa ja nojata. 

kuva: pixabay

Lähteet: 

Lastensuojelun Keskusliitto 2025. Osallisuustyökalu. Viitattu 7.10.2026 https://www.lskl.fi/osallisuus/osallisuustyokalu/#:~:text=Pyrkik%C3%A4%C3%A4%20tekem%C3%A4%C3%A4n%20p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6kset%20neuvottelussa%20yhdess%C3%A4%2C%20mutta%20%C3%A4l%C3%A4,edet%C3%A4%C3%A4n%20ja%20keille%20kerrotut%20asiat%20vied%C3%A4%C3%A4n%20tiedoksi  

Lehtola, S., Tuulari, J. J., Karlsson, L., Parkkola, R., Karlsson, H. & Scheinin, N. M. 2016. Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen? Duodecim 132 (15), viitattu 14.10.2026 https://www.duodecimlehti.fi/duo13239  

Sinkkonen, J. 2018. Kiintymyssuhteet elämänkaarella. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 

 

Henna L.