Muistisairaus ja mielenterveys
Kun muisti muuttuu, muistisairaan ihmisen mielenhyvinvointi ja kohtaaminen
Muistisairaus koskettaa Suomessa todella monia perheitä ja läheisiä. Kun ihmisen muisti ja arjen taidot alkavat vähitellen heikentyä, koko elämäntilanne muuttuu. Sairauden keskellä on kuitenkin tärkeää muistaa yksi asia, ihminen ei katoa minnekään, vaikka muisti pätkiikin. Muistisairaan ihmisen mielenterveys, tunteet ja tarve tulla kohdatuksi omana itsenään säilyvät aivan samanlaisina.
Miten me sitten voimme olla muistisairaan tukena arjessa?
Muistiliiton mukaan muistisairaan kohtaamisessa on kyse ennen kaikkea kiireettömyydestä, turvallisesta läsnäolosta ja halusta astua toisen maailmaan. Sanat saattavat sairauden edetessä vähentyä tai muuttua vaikeiksi ymmärtää, sanattoman viestinnän merkitys kasvaa valtavasti. Parasta on katsoa silmiin, pitää kädestä kiinni, kuunnella ilman kiirettä ja hyväksyä myös ne raskaammat päivät. Arjessa kannattaa pitää kiinni tutuista rutiineista. Tärkeintä on luopua tarpeesta korjata toista tai jäädä kiinni siihen, ovatko kaikki yksityiskohdat täysin ajan tasalla. (Muistiliitto 2026)
Läheisyys ja välittäminen tarinoiden kautta
Samanlaista ihmisyyden ja toisesta välittämisen teemaa käsitellään kauniisti myös elokuvassa Supernova (2020). Siinä seurataan pariskuntaa, joista toisella on diagnosoitu varhaisiän dementia. Elokuva näyttää koskettavasti sen, miten paljon sairastunut tarvitsee ympärilleen tuttua turvaa, hyväksyntää ja sitä, että hänet kohdataan omana itsenään, eikä pelkkänä sairautenaan (Macqueen 2020). Elokuva muistuttaa meitä siitä, että rakkaus ja läsnäolo kantavat pitkälle silloinkin, kun arki alkaa muuttua.
Yhdessä olemisen ilo
Kohtaamiset muistisairaan ihmisen kanssa opettavat pysähtymään tärkeiden asioiden äärelle. Parasta tukea toiselle on kiireetön läsnäolo ja aito kuuntelu. Vaikka sanat olisivat sairauden myötä hukassa, tuttu musiikki, luonnossa liikkuminen tai lähellä olo tuovat usein turvallisen mielen. Tavalliset iloiset hetket, kuten yhdessä käveleminen tai kahvittelu, ovat arvokkaita asioita muistisairaan arjessa.
Tunne jää, vaikka tieto häviää
Asiantuntijoiden haastatteluissa tuodaan esiin lohdullinen ajatus siitä, että vaikka tieto muistista katoaisi, tunnemuisti säilyy. Muistiasiantuntija Marko Mustiala kannustaa omaisia ja läheisiä tekemään muistisairaan kanssa asioita, jotka tuovat hyvän mielen. Mustiala muistuttaa myös siitä, että muistisairas ihminen lukee ja vaistoaa tarkasti kehonkieltä, ilmeitä ja äänenpainoja. Omaishoitajien ja läheisten on tärkeää olla armollisia itselleen, sillä vaikean sairauden keskellä on luonnollista tuntea myös ristiriitaisia tunteita (Turtola 2021).
Koko matkan varrella tärkeintä on muistaa, että ihminen ei katoa sairauden taakse mihinkään. Pienet yhteiset asiat, kiireettömyys ja lämmin katse kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kun uskallamme olla läsnä juuri sellaisena kuin olemme, teemme muistisairaan arjesta turvallisemman ja kotoisan.
Jokainen meistä ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään elämän jokaisessa vaiheessa. Pienillä ja rauhallisilla kohtaamisilla voimme varmistaa, että kukaan ei jää sairauden keskellä yksin.
Kuva: Pixapay
Lähteet:
Macqueen, H. (ohjaaja). 2020. Supernova. Amazon Prime Video.
Muistiliitto. Muistisairaan kohtaaminen. Viitattu 31.10.2026. https://muistiliitto.fi/muistisairaus-ja-arki/muistisairaan-kohtaaminen/
Turtola, K. 2021. Muistiasiantuntija kannustaa tekemään muistisairaan läheisen kanssa asioita, jotka tuovat hymyn huulille: ”Tunne jää, vaikka tieto häviää”. Yle Uutiset 26.9.2021. Viitattu 31.10.2026. https://yle.fi/a/3-12112196
Ellen K.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMuistisairaiden ihmisten kanssa työskennelleenä aihe on minulle tuttu. Minusta on tärkeää, että muistisairaan arki ei ole pelkästään ruokailuja, lääkkeitä ja muita päivittäisiä hoitotoimia.
VastaaPoistaHaluan nostaa esille, että muistisairaus tuo mukanaan myös paljon haasteita. Sairauteen voi liittyä levottomuutta, ahdistusta, pelkoa ja myös aggressiivista käyttäytymistä. Muistisairas ei välttämättä ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu tai miksi häntä yritetään auttaa. Olen itse kokenut, miten suuri merkitys hoitajan omalla toiminnalla tällaisissa tilanteissa on. Jos tilanteeseen mennään kiireellä tai ihmistä ei osata lähestyä oikealla tavalla, tilanne voi vaikeutua entisestään. Hoitajalta vaaditaan kärsivällisyyden lisäksi myös ammatillista osaamista, tilannetajua ja uskallusta kohdata vaikeitakin tilanteita. Pelkkä rauhallinen puhe ei aina riitä, vaan pitää osata miettiä, mistä käyttäytyminen johtuu ja miten tilanteessa olisi turvallisinta toimia.
Pidin kirjoituksessa esiin nostetusta ajatuksesta, että ihminen ei katoa muistisairauden taakse. Samalla ajattelen, että muistisairaan kohtaaminen vaatii myös hänen elämänhistoriansa, persoonallisuutensa ja omien tapojensa tuntemista. Kotona muistisairasta läheistään hoitavilla omaishoitajilla on tässä usein suuri etu, sillä he tuntevat läheisensä tavat, mieltymykset ja elämänhistorian pitkältä ajalta. Toisaalta läheisen hyvä tunteminen ei poista omaishoitajuuden kuormittavuutta, ja myös omaishoitajat tarvitsevat riittävästi tukea ja mahdollisuuksia levätä.
Mielestäni muistisairaiden mielenterveyteen ja osallisuuteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota myös hoivayksiköiden tavallisessa arjessa. Omaisten mahdollisuudet pitää yhteyttä ovat erilaisia, eikä vastuuta voi jättää pelkästään heille. Valitettavasti ikäihmisten hoidon vähentyneet henkilöstöresurssit näkyvät myös arjessa, eikä hoitajilla aina ole riittävästi aikaa kiireettömään yhdessäoloon ja mielekkään toiminnan järjestämiseen, vaikka halua siihen olisi.
Kirjoitus käsitteli tärkeää aihetta, ja olen samaa mieltä siitä, että pienillä kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Erityisesti pidin siitä, että olit ottanut mukaan myös elokuvan, jonka kautta aihetta pystyi tarkastelemaan hieman eri tavalla.